Olen helpottunut. Tunnen jopa jotain. Elämä tuntuu joltain. Miten ihanaa.
Tältäkö talvi tuoksuu. Narskuu pakkasaskeleet. En muista kauanko siitä on kun jaksoin ilahtua lintulaudalla vierailevasta linnusta. Nyt suupielet kaartuvat hymyyn.
Että ei vain ahdista. Ei turhauttavaa oloa. Ärsytystä. Itkua. Tai itkua kyllä. Mutta ei surusta.
Matkanteko on hidasta. Mutta ainakin minä elän vielä.
